Historioitsija, ylikirjastonhoitaja, yliopisto-opettaja.

Porthan tuli vuonna 1754 Turun Akatemiaan. Hän sai vaikutteita taloudellis-luonnontieteellisistä pyrkimyksistä jotka olivat ominaisia ”hyödyn aikakaudelle” ja joita ylläpiti opettajien ja opiskelijoiden nuorempi sukupolvi. Luonnontieteiden tuli palvella valtakunnan taloudellista kehitystä. Porthanista tuli tämän ideologian johtohahmo.

Turun Akatemiassa Porthan tutustui aikakauden uushumanistisiin ideoihin, joiden mukaan kreikan ja latinan opiskelun kautta ymmärrettäisiin antiikkia syvemmin ja siten voitaisiin saavuttaa antiikin henkinen suuruus uudelleen nykyajassa. Porthan sai myös vaikutteita fennofiilisistä ajatuksista, jotka kukoistivat Daniel Jusleniuksen jälkeen. Hyötyajattelu koski Porthanin mukaan koko valtion väestöä, myös suomenkielisiä, mutta ensisijaisesti koulutettujen yhteiskuntaluokkien piti hyödyntää kansaa koskevaa tietoa yleiseksi hyödyksi. Tavallisen kansan kouluttaminen oli hänelle suhteellisen vieras ajatus.

Porthan valmistui 1760 maisteriksi ja hänestä tuli 1762 puhetaidon (kaunopuheisuuden) dosentti. 1764 hän sai viran Akatemian kirjastosta ja 1772 hänestä tuli sen johtaja. Porthanin johtaessa kirjastoa sen kirjakokoelma kolminkertaistui ja monia arvokkaita käsikirjoituksia kerättiin talteen. Porthan nimitettiin 1777 kaunopuheisuuden eli klassisten kielten ja antiikin kulttuurin professoriksi. Hänestä tuli arvostettu akateeminen opettaja: opiskelu akatemiassa oli opiskelua Porthanin johdolla. Vaikkei Porthan ollut loistava luennoitsija, hän oli oppinut tiennäyttäjä ja kasvattaja. Porthanin opetus ulottui laajalle hänen professuurinsa alan ulkopuolelle. Hän opetti mm. historiaa, luonnonoikeutta, pedagogiikkaa, kirjallisuutta ja ohjasi suuren määrän akateemisia väitöskirjoja.

Porthanin varhaisin tutkimus käsitteli suomalaista kansanrunoutta, jonka vuoksi hän sai vastuulleen piispa Mennanderin keräämän kokoelman. Kansanrunouden ohessa Porthan tutki kansanuskomuksia, sananlaskuja, suomen kieltä sekä suomalaisia murteita.

Porthan vieraili Göttingenissä 1779 ja tapasi mm. historioitsija A.L. Schlözerin, uranuurtajan kriittisessä historiantutkimuksessa, joka seuloi tarkasti materiaalinsa. Historiasta tuli siitä lähtien Porthanin pääasiallinen kiinnostuksen kohde. Porthanin ja mm. hänen ystäviensä C.F. Mennanderin ja P. Juslénin aloitteesta perustettiin 1770 Aurora-seura, joka teki työtä ruotsalaisen kirjallisuuden, suomen kielen ja Suomen historian tuntemuksen eteen. Seura alkoi vuonna 1771 julkaista maan ensimmäistä sanomalehteä Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo.

Porthanin päämääränä oli edistää Suomen henkistä ja aineellista kehitystä sekä tutkia suomen kieltä, historiaa ja vanhoja perinnäistapoja. Myöhemmin on katsottu, että Porthan laski perustan kansallisen tietoisuuden kehittymiselle tuomalla esiin maan ja kansan erityispiirteitä. Porthanin oma intressi oli kuitenkin tiedemiehenä, hän luotti vakaasti koulutuksen ja tiedon tuottamaan suoraan hyötyyn.

Turussa oleva C.E. Sjöstrandin tekemä Porthanin patsas, joka paljastettiin 26.5.1864, oli ensimmäinen laatuaan suomessa.

(Oscar Nikula/Joachim Mickwitz/lyh. & toim. Erik Hallstensson, suom. Joonas Leppänen)
© Uppslagsverket Finland, Schildts förlags Ab / www.uppslagsverket.fi

Täysmittainen biografia (Uppslagsverket Finland)
 
 

AINEISTOT

Porthan Filosofia.fi:n arkistossa

Juhani Pietarinen: Johdanto Porthanin Koottujen teosten osaan XI:2
(Svensk översättning av Göran Torrkulla)
 

VERKKOLÄHTEITÄ