Krohn, Sven (1903–1999)

(9.5.1903 - 26.6.1999)

Krohn, Sven (1903–1999)


Filosofi ja runoilija, filosofian professori, FT 1950.

Krohn toimi 1929–1949 saksan kielen, filosofian, psykologian ja historian opettajana oppikoulussa, väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1950, oli teoreettisen filosofian dosentti Helsingin yliopistossa 1951–1970, viransijaisena Helsingin yliopiston ruotsinkielisessä filosofian professuurissa 1958 ja 1961–1963, viransijaisena filosofian professuurissa Turun yliopistossa 1956–1960 sekä varsinaisena professorina 1960–1970. Krohn oli fenomenologisen suuntauksen vaikutusvaltaisin edelläkävijä suomalaisessa filosofiassa. Hänen filosofiseen toimintaansa kuului idealistinen ja uskonnollinen, teosofisesti inspiroitunut maailmankatsomus. Krohn suuntautui myös uskonnon (etenkin gnostilaisuuden) tutkimiseen ja parapsykologisiin tutkimuksiin. Hän julkaisi useita runokokoelmia ja jatkoi runojen kirjoittamista kuolemaansa saakka.

Krohnin teoksista merkittävimpiä ovat Der logische Empirismus I-II (1949–1950), Die normative Wertethik in ihrer Beziehung zur Erkenntnis und zur Idee der Menschheit (1958), Totuus, arvo ja ihminen (1967), Ihminen, luonto ja logos (1981), Ydinihminen: ihmisen mitta ja tulevaisuus (1989), Planeetan uni (1992), Valkoinen aukko: tieto, usko ja filosofia (1993) ja Etsin ihmistä (1996).
Krohnin veli Eino Krohn oli esteetikko ja professori Helsingissä.

(Lars Hertzberg, suom. Joonas Leppänen)
© Uppslagsverket Finland, Schildts Förlags Ab / www.uppslagsverket.fi
 
 

AINEISTOT

Krohn Filosofia.fi:n arkistossa

 

VERKKOLÄHTEITÄ