Verkkoloki lokakuulle 2009

Verkkoloki on tarkoitettu raporteille, katsauksille, kolumneille, linkkivihjeille, ajankohtaisuutisille, kirjakatsauksille sekä muille vastaaville vapaan ja ajankohtaisen kirjoittamisen lyhyehköille lajityypeille.

 


tommi
21.10.2009

Wittgenstein Source

www.wittgensteinsource.org

Bergenin yliopiston Wittgenstein arkistojen tuottama ja ylläpitämä sivusto Wittgenstein Source tarjoaa luettavaksi laajan kokoelman Wittgensteinin kirjoituksia. Kokoelma perustuu osin jo aiemmin julkaistuun elektroniseen kokoelmaan "Wittgenstein's Nachlass: The Bergen Electronic Edition" ja pitää sisällään tällä hetkellä noin 5000 sivua Wittgensteinin jäämistöstä.

Alla lyhyesti lisätietoja sivuilta löytyvistä editioista:

Bergen Text Edition (BTE) | Normalized -osio sisältää kokoelman tekstit edioituna mahdollisimman luettavaan muotoon. Tässä versiossa näkyvät Wittgensteinin tekemät mahdolliset muutokset teksteissä, mutta muilta osin teksti on toimitettu mahdollisimman sujuvaan muotoon. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi pilkkuvirheiden ja vastaavien korjaamista. Bergen Text Edition (BTE) | Diplomatic -osiosta löytyvät samat tekstit editoimattomassa muodossa. Tällöin tekstit vastaavat mahdollisimman tarkasti Wittgensteinin alkuperäisiä kirjoituksia, joiden pohjalta digitalisointi on tehty. (Molemmissa tapauksissa digitalisoinnissa käytetty notaatio löytyy sivujen alkupäästä).

Bergen Facsimile Edition (BFE) -osiosta löytyvät kuvalliset jäljennökset Wittgensteinin alkuperäisistä muistikirjoista ja muista asiakirjoista.
 

Helsingin kirjamessut tarjoavat jälleen runsaasti ohjelmaa. Alla muutamia filosofisesti tai muuten kiinnostavia ohjelmanumeroita kronologisessa järjestyksessä. Tulosta ohjelma mukaasi! Tutustu messutarjouksiin, tule rupattelemaan, anna palautetta ja kerro toiveistasi niin & näin -lehden osastolla: 6m31

Huomaa myös niin & näin -ohjelmanumero torstaina 15:30 (Takauma): Hannu Juuso, Tapani Kilpeläinen, Tuukka Tomperi, Jarkko S. Tuusvuori ja Tuula Rajavaara keskustelevat aiheesta filosofiaa lapsille.

Sami Syrjämäki

TORSTAI 22.10.

Takauma, klo 10:30
Korhonen Timo, Malmisalo Juha:Taide ja yhteiskunnallinen keskustelu
Miten taide voi muuttaa yhteiskuntaa? Keskustelussa eettinen haastavuus ja sovinnaisten kaavojen rikkominen taiteessa, "keskiluokkaisen katseen" kyseenalaistaminen ja vuorovaikutuksellinen näkemisen tapa. Taidekorkeakoulujen pappi Henri Järvinen haastattelee dokumenttiohjaaja Timo Korhosta ja TT Juha Malminsaloa.

Mika Waltari klo 14:00
Adelsohn Liljeroth Lena, Wallin Stefan:Kulttuuripolitiikka muutoksessa / Kulturpolitik i förändring
Tänä syksynä Ruotsin hallitus tulee linjaamaan tulevien vuosien kulttuuripolitiikkaansa, ja ensi vuonna Suomessa valmistuu selonteko kulttuurin tulevaisuudesta. Kulttuuripolitiikassa puhaltavat siis muutoksen tuulet niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Tuleeko tästä piristysruiske kulttuurielämälle, vai tuleeko kulttuurista suurin häviäjä taloudellisen laskusuhdanteen iskiessä julkiseen talouteen? Ruotsin kulttuuriministeri Lena Adelsohn Liljeroth ja Suomen kulttuuriministeri Stefan Wallin keskustelevat tulevaisuuden kulttuuripolitiikasta. Keskustelua johtaa suomalaisen kulttuurin tulevaisuutta pohtivan toimikunnan puheenjohtaja Leif Jakobsson

Edith Södergran, klo 14:00
Kruskopf Erik:En livslång vänskap
Göran Schildt och Georg Henrik von Wright lärde känna varandra under studietiden. Deras mångåriga brevväxling har nu utkommit i bokform. Erik Kruskopf som redigerat brevboken intervjuas av Cita Reuter.

Harakan pöydässä, klo 14:30
Jyränki Juulia, Kalha Harri: Tapaus Neitsythuorakirkko
Ulla Karttusen installaatio Neitsythuorakirkko sai aikaan kiivaan keskustelun toissa keväänä, kun taiteilijaa syytettiin lapsipornon hallussapidosta. Julia Jyrängin ja Harri Kalhan teos Tapaus Neitsythuorakirkko paljastaa kohujulkisuuden alle peittyneet näkökannat. Haastattelijana Mari Hyrkkänen.

Takauma, klo 15:30
Juuso Hannu, Kilpeläinen Tapani, Tomperi Tuukka, Tuusvuori Jarkko S., Rajavaara Tuula: Lasten filosofiaa
Lasten filosofointi ja ajattelutaitojen pedagogiikka ovat maailmalla nyt leviäviä suuntauksia. Syksyn uutuuskirjoja: Filosofiaa lapsille -opas, Keskusteleva opetus, Ajatellaan yhdessä -työkirja ja Matildan ja Taavetin matemaattiset seikkailut. Keskustelijoina Hannu Juuso, Tapani Kilpeläinen, Tuukka Tomperi ja Jarkko S. Tuusvuori sekä toimittaja Tuula Rajavaara, joka esittelee YLEn filosofisia ohjelmasarjoja.

Mika Waltari, klo 15:30
Verronen Maarit: Normaalia elämää
Mikä on Normaalia elämää? Kertomuksia tästä elämästä, yhteiskunnasta, yksilöllisyydestä ja yhteisöllisyydestä. Maarit Verronen on novelleissaan tarttunut jälleen aiheisiin, jotka alkavat vaikuttaa yhteiskunnassamme huolestuttavan normaaleilta.

PERJANTAI 23.10.

Takauma, klo 12:00
Niku Annikki, Backman Jussi: Heidegger, runo ja länsimainen ajattelu
Heidegger ja runon tie -kirjan kirjoittaja Annikki Niku ja Martin Heideggerin Johdatus metafysiikkaan suomentaja Jussi Backman keskustelevat Olli Sinivaaran johdolla Heideggerista, runoudesta ja länsimaisen ajattelun uusista teistä.

Aleksisi Kivi, klo 12:30
Krohn Leena: Mitä tapahtuu todella?
Krohnin uusin teos Valeikkuna on kriittinen, hauska ja surumielinen romaani todellisuuden määrittelemisen mahdottomuudesta. Kelluntatankistaan vastaanottoa pitävä filosofi joutuu pohtimaan, kuinka erottaa aito keinotekoisesta, valhe todesta tai uni valveesta. Haastattelijoina Anette Jaakonaho ja Emma Saure.

Kullervo, klo 14:00
Tshelysheva Oksana, Sinervo Helena, Varis Tuula-Liina: Ajankohtaista sananvapausasiaa
Uhkaako yksityisyyden suoja sananvapautta? Mitä saa kirjoittaa? Suomen PENin turvakaupunkikirjailija Oksana Tshelysheva puhuu Venäjän sanavapaudesta haastattelijanaan Iida Simes. Kirjailijat Helena Sinervo ja Tuula-Liina Varis keskustelevat elämäkertakirjoittamisen ongelmista. Haastattelijana kirjailija ja lakimies Jarkko Tontti. Tilaisuuden avaa kirjailija, PENin puheenjohtaja Lauri Otonkoski.

Katri Vala, klo 14:00
Juutilainen Minna, Hägglund Stig: Säädä päätäsi. Uudistuva psykoanalyysi
Johtavat kotimaiset asiantuntijat osoittavat teoksessa Freudin jalanjäljillä, että psykoanalyysi on kaikkea muuta kuin vanhentunutta teoretisointia, ja kyseenalaistavat tiukat vastakkainasettelut neurotieteellisten näkökulmien ja psykoanalyyttisen mielen teorian välillä. Haastattelijana Tuomas Nevanlinna.

Kullervo, klo 17:00
Seppälä Arto, Lehikoinen Tiina, Envall Markku: Mahtuuko maailma aforismiin?
Aforismeista keskustelevat kirjailijat Arto Seppälä, Tiina Lehikoinen ja Markku Envall. Paneelikeskustelun juontaa Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtaja Sami Feiring.

Katri Vala, klo 17:00
Mäkinen Virpi: Kerjääminen
Tieteellinen mutta yleistajuinen esitys kerjäämisestä, sen historiasta ja nykypäivästä.

Takauma, klo 18:30
Lehtinen Torsti: Sika vai Sokrates?
Torsti Lehtisen teoksen Sika vai Sokrates? - Kirjoituksia kaipauksesta, kirkosta ja karaokesta syväluotaavat tekstit haastavat ajattelemaan.

LAUANTAI 24.10.

Kullervo, klo 10:30
Hanski Ilkka, Mustajoki Arto, Ylikoski Petri: Kaikki evoluutiosta!
Akatemiaprofessori Ilkka Hanski, professori Arto Mustajoki ja professori Petri Ylikoski keskustelevat evoluutiosta luonnossa, kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Haastattelijana toimittaja, filosofian tohtori Katja Bargum. Kaikki keskustelijat ovat osallistuneet evoluutioaiheisten kirjojen tekoon Charles Darwin -luenta hänen teostensa tuoreiden käännösten pohjalta. Professori Anto Leikolan johdolla esitellään Beaglen matka (suom. Pertti Ranta, Edita), Lajien synty (suom. Pertti Ranta, Vastapaino) ja Tunteiden ilmaisut ihmisillä ja eläimillä (suom. Anto Leikola, Terra Cognita).

Kullervo, klo 12:00
Vartiainen Juhana: Talous vaiston varassa
Miksi taloustiede ei ota huomioon ihmisen ei-rationaalisia puolia: luottamusta, reiluutta, moraalittomuutta sekä tarinoita ja uskomuksia? Nämä kaikki vaikuttavat ihmisen taloudelliseen toimintaan - antaako niiden hahmottaminen välineitä nykyisen taloustaantuman ymmärtämiseen?

Kullervo, klo 12:30
Enqvist Kari : Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat
Millaisen merkityksen uskonnoton voi liittää ihmiselämään? Viisaan maltillinen ja anarkistisen utelias teos Tieto-Finlandia -voittajalta.

Aino, klo 13:00
Siltala Juha: Sisällissodan psykohistoria
Juha Siltala luennoi Suomen historian suuresta kipupisteestä tuoreella tavalla. Tutkimus tarkastelee sotaa sarjana epäselviä päätöksentekotilanteita, joissa ratkaisuja pikemminkin vältettiin kuin tehtiin.

Katri Vala, klo 13:30
Lauerma Hannu: Paha, hullu - vai vain poikkeava?
Hannu Lauerma pohtii teoksessaan Pahuuden anatomia pahuuden kiehtovuutta ja kammotusta. Mikä leimaa psykopaatin käyttäytymistä? Miten selittää uskonnon tai ideologioiden nimissä harjoitettavaa väkivaltaa? Mistä sarjamurhaaja saa nautintonsa? Haastattelijana Arno Kotro.

Aino, klo 14:30
Hakanen Yrjö: Nykyinen kriisi ja Marx
Pamfletissa Nykyinen kriisi ja Marx arvioidaan tämänhetkistä finanssi- ja talouskriisiä marxilaisesta näkökulmasta. Samalla siinä esitetään vaihtoehtoja nykypolitiikalle, joka pyrkii ratkomaan kriisiä palkkatyöläisten ja vähävaraisten kustannuksella. Keskustelemassa pamfletin toimittanut Yrjö Hakanen.

Kullervo, klo 15:00
Kallinen Timo, Ruckenstein Minna: Rahan kulttuuri
Teoksen lähikuvat rahasta eri puolilta maailmaa näyttävät, miten moninaisin tavoin raha ja sitä ohjaavat voimat voidaan ymmärtää. Kirja houkuttaa ajattelemaan vaihtoehtoisia tapoja tarkastella rahaa ja taloudellisia tosiasioita.

Aino, klo 16:30
Vihavainen Timo: Länsimaiden tuho
Perikato häämöttää demografisen kehityksen valossa: kasvava siirtolaisuus muuttaa länsimaiden luonteen. Tässä kehityksessä länsimainen kulttuuri ei ole kaikki itseensä sulattava, edistyvän kehityksen korkein aste, vaan väistyvä instituutio. Olemme matkalla kohti tuhoa.

Katri Vala, klo 16:30
Lehmijoki-Gardner Maiju: Askeettien pidot - uskonnot ja syömisen etiikka
Uskonnoissa syöminen on ollut ilmausta nautinnosta ja julmuudesta, ilosta ja sovituksesta, yltäkylläisyydestä ja puutteesta. Tunnetun tutkijan puheenvuoro tuo uskontojen vaalimat eettiset näkökulmat tämän päivän syömistä koskevaan keskusteluun. Haastattelijana Pertti Mustajoki.


SUNNUNTAI 25.10.

Kullervo, klo 12:00
Laajarinne Jukka: Muumien filosofia
Tunnettu lastenkirjailija kiinnittää kirjassaan Muumit ja olemisen arvoitus huomion Tove Janssonin satukirjojen filosofiseen puoleen. Mitä yhteistä Muumeilla on Kierkegaardin, Heideggerin ja Sartren kanssa? Mitä annettavaa kirjoilla on lukijan omien elämän peruskysymysten pohdintaan? Haastattelijana Eila Tiainen.

Katri Vala, klo 13:00
Heinimäki Jaakko, Hämeen-Anttila Jaakko: Keskustelua keskiajan mystiikasta
Millaista oli keskiajan mystiikka ja mitä nykyihminen voisi siitä oppia? Jaakko Heinimäki on kirjoittanut esipuheen Mestari Eckhartin tekstikokoelmaan Sielun syvyys. Jaakko Hämeen-Anttila on suomentanut mm. Jalaladdin Rumin kirjoituksia.

Kullervo, klo 14:00
Arppe Tiina, Roinila Tarja: Voiko filosofiaa suomentaa?
Suomentajat Tarja Roinila ja Tiina Arppe keskustelevat Tuomas Nevanlinnan johdolla filosofiaa käsittelevien teosten suomentamisesta. . Roinila on suomentanut mm. Bachelardin Tilan poetiikka ja työskentelee nyt filosofi Maurice Merleau-Pontyn teoksen kimpussa. Arppe on suomentanut mm. filosofi Derridaa ja Bataillea.

Eino Leino, klo 16:00
Lindstedt Laura, Rojola Lea, Saarikoski Akuliina: Mitä feministi lukee?
Medioituneessa maailmassa lukeminen on aina poliittista. Mitä ja miten luemme vaikuttaa siihen, millaisena maailman näemme. Tulva-lehden kirjallisuuskeskustelussa pohditaan sitä, millaista on lukea feministisesti. Tarttuuko feministi kirjaan vain etsiäkseen vääristyneitä naiskuvia ja esittääkseen kiintiövaatimuksia kirjojen sankarihahmoista? Kirjailija Laura Lindstedtiä, professori Lea Rojolaa ja aktivisti Akuliina Saarikoskea haastattelee päätoimittaja Elsi Hyttinen.
ss
11.10.2009

Nyt kun Kiasmassakin pelataan yhteiskunnallista korttipeliä ja seurataan kuka joutuu lyömään pöytään natsikortin, niin pari sanaa natsi- ja fasismikorteista on paikallaan. Natsi- ja fasismikorttien perusteeton heiluttelu, erityisesti internetin keskustelupalstoilla, on käynyt niin arkipäiväiseksi ettei siihen oikeastaan enää kiinnitä edes huomiota. Varsinkin anonyymeillä nettikeskustelupalstoilla sellaiset toteamukset kuten esimerkiksi ”koraani on fasistinen riippumatta siitä miten mukava mies Husein Muhammed on” tai toisaalta lähes jokaisen islamia kritisoivan puheenvuoron leimaaminen fasismiksi on valitettavan yleistä. Maahanmuuttoa ja siihen usein yhdistyvässä islamia käsittelevässä keskustelussa natsi- ja fasismikortit lentelevät puolin ja toisin samaan tapaan kuin hyvän päivän tutuilla on tapana tervehtiä toisiaan:  se on tapa. En kuitenkaan ryhdy selaamaan internetin keskustelupalstoja tämän enempää vaan kohdistan katseeni akateemisempana, jopa sokraattisen tyynenä järjen valona esiintyvän professori Esko Valtaojan suuntaan.

Avaruustähtitieteen professori ja Tuorlan observatorion entinen johtaja Esko Valtaoja kirjoitti kirjassaan Avoin tie – kurkistuksia tulevaisuuteen, että vain filosofi voi olla sanomatta Platonin ihannevaltiota fasistiseksi. Valtaoja ei tietenkään tunne Platonia käsittelevää filosofista keskustelua, eikä hän nähtävästi tunne historiantutkimuksen perusteitakaan ja tähtiä tuijottaessaan hän tippuukin kaivoon kuin Thales konsanaan. Valtaojan väite on kaksijakoinen. Ensinnäkin hän väittää, että Platonin ”ihannevaltio” on fasistinen, ja toiseksi hän väittää, että pitää olla filosofi ollakseen myöntämättä tätä tosiasiaa, ja näin ollen vihjailee filosofien fasismisympatioista. Moni soveltaisi tässä vaiheessa niin kutsuttua Goodwinin sääntöä natsi-analogioista, ja toteaisi, että reductio ad Hitlerum, tai tässä tapauksessa ehkä reductio ad Mussolinium, ei päde, jollei yhteyksiä osoiteta, ja ilman yhteyksien osoittamista keskustelija menettää kaiken uskottavuutensa. Pelkkä vihjaileva sanankäyttö ei käy argumentaatiosta edes silloin kun liikutaan humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla tähtitieteilijän arvovallalla.

Itse väitän, että ainakin muutamat filosofit ovat kutsuneet Platonin ”ihannevaltiota” fasistiseksi (tätähän Valtaojakaan ei tarkkaan ottaen kiellä), mutta luulen, että historioitsijoille tämä ele on hankalampi. Fasismi on poliittinen suuntaus, joka syntyi parituhatta vuotta Platonin kuoleman jälkeen valtiossa, joka ei ole analoginen antiikin poliksen kanssa, ja joka paini sen aikaisten kysymysten ja ongelmien parissa. Fasismin ohjelma ei yksinkertaisesti sopisi Platonin aikaan. Antiikin Kreikassa ei esimerkiksi ollut mitään merkkiä sen kaltaisesta kansallisvaltiosta, jonka nimissä fasismi polkisi yksilöiden vapautta ajaessaan kansallista ohjelmaansa. Italian fasismi syntyi reaktiona aatesuuntauksille, joissa korostettiin internationalismia tai yksilöllisyyttä nationalismin kustannuksella ja näin ollen kansallisvaltion idea oli fasismin synnylle välttämätön ehto. Lienee turha mainita, että kansallisvaltiot ovat ideanakin huomattavasti antiikin Kreikkaa tuoreempaa perua. Platonin teoksen nimikin Valtio on itse asiassa myöhempää perua (tulee sen latinankielisestä nimestä), alunperin teos tunnettiin nimellä Politeia, joka tarkoittaa suurin piirtein sitä, ”mikä yhdistää minkä tahansa yhteisön”.1900-luvulla syntyneen fasismin ja antiikin Kreikassa esitetyn ”ihannevaltion” mallin samastaminen on siis puhdas anakronismi ja se vaatii vertailukohteiden tarkastelua niin abstraktilla tasolla, etteivät abstrahoidut vertailukohteet enää korreloi todellisuuden kanssa lainkaan sillä maailma muuttuu muuallakin kuin Nummisuutareissa. Vaaditulla abstraktion tasolla emme enää tarkastelisi antiikin tai 1900-luvun fasistisia yhteiskuntia vaan itse keksimiämme ihanteellisia vertailukohteita. Historiallisen vertailun ja ongelmista voisi sanoa huomattavasti enemmänkin, mutta katsokaamme itse tekstiä.

Jos siis vilkaisemme Platonin Valtiota, niin mitä sieltä löytyy? Jotkut filosofit ovat tavanneet korostaa, että Valtio on enemmänkin tutkimus sielusta, se osista sekä ideaopista kuin ihanteellisesta yhteiskunnasta. Epäilemättä teos on monitasoinen, mutta poliittisen ulottuvuuden unohtaminen ei vaikuta uskottavalta tulkinnalta. Teoksesta löytyy kuitenkin muita perusteita kyseenalaistaa populaaria tulkintaa, jonka mukaan Platon esittäisi siinä käsityksensä siitä minkälainen on ihannevaltio. Tulkinta ei mene pieleen siinä, etteikö Sokrates esittäisi tässä dialogissa kuvaa ihannevaltiosta, vaan siinä, että se on kovin toisenlainen kuin on annettu ymmärtää. Itse asiassa Sokrates toteaa alussa ihannevaltion olevan lähinnä sellainen, jossa ihmiset asustelevat, juovat itse tuottamaansa viiniä, keskustelevat ystävien kanssa, pitävät huolta perheistään ja syövät terveellistä ja hyvää, muttei pröystäilevää, ruokaa. Vasta kun Sokrateelle huomautetaan, etteivät ihmiset osaa elää pröystäilemättä, Sokrates alkaa pohtia toisenlaista valtiomallia. Tämä uusi valtiomalli ei siis ole ihannemalli, vaan korruptoitunut muoto, jota luksukseen tottuneet ahneet ihmiset tarvitsevat. Lisäksi voidaan todeta, että dialogin lopussa Sokrateskin toteaa, ettei tämä korruptoitunutkaan malli ole ehkä toteutettavissa. Hän ei siis katso sen olevan realistinen esitys valtionrakenteesta.

Näiden tekstuaalisten huomautusten päälle voidaan vielä lyödä yksi yleisempi tulkinnallinen huomio. Nykyään on melko vaikea löytää filosofian historiasta kertovaa teosta, jossa ei mainittaisi sitä tulkinnallista ongelmaa, jonka Platonin teosten muoto tuottaa. Niitä ei ole kirjoitettu teorioiksi; niissä ei esitetä väitettä, jota pyritään kaikin keinoin tukemaan. Ne ovat dialogeja ja dialogeissa esiintyvät henkilöt tarkastelevat asioita eri kannoilta, eivätkä keskustelut aina johda selkeään lopputulokseen. Näin ollen kaikki yritykset koota yhteen Platonin filosofia opinkappaleista on aina epäilyttävää. Antiikin filosofian voidaan muutenkin katsoa olevan enemmänkin elämäntapa, kuin kokoelma teoreettisia oppeja (sivumennen sanoen, ranskalainen Pierre Hadot on kirjoittanut antiikin filosofiasta elämäntapana erinomaisia kirjoja).

Voimme kuitenkin unohtaa tulkinnalliset erimielisyydet sekä historian tulkinnan ongelmat, ja miettiä, mitä siitä seuraa, jos hyväksymme kuvauksen, jonka mukaan Platonin oletettu ihannevaltio on fasistinen. Perusteet tällä varmaan lienevät ne, että kyseisessä valtiomallissa kansalaiset unohdetaan yksilöinä ja heitä johdetaan diktaattorisin ottein. Jos katsomme, että nämä tai jotkin niiden kaltaiset perusteet oikeuttavat rinnastuksen, niin olemmekin tilanteessa, joka yllättänee jopa tähtitieteilijän: nyt voimme nimittäin kuvat kaikkia menneitä ja tulevia diktatuureja fasistisiksi. Ehkä voimme jopa unohtaa kokonaan käsitteen diktatuuri, ja puhua vain fasismista. Tämä on kuitenkin liian kova hinta maksettavaksi fasismikortiksi nimetystä retorisesta aseesta, joka on jo menettänyt voimastaan suurimman osuuden. Tärkeämpää on, että voimme tehdä eroja erilaisten diktatuurien välille. Tämä on tärkeää siksi, että vain säilyttämällä erot meidän on mahdollista esittää eri diktatuureista tarkkoja analyyseja, arvioida syitä niiden syntyyn, menestykseen ja tuhoon. Kontekstuaaliset analyysit ovat korvaamattomia mikäli haluamme ottaa opiksemme diktatuureista.

Sami Syrjämäki