Kritiikki-kahvila: "Hegel Ranskassa: Badiou, Žižek ja uusi Hegel"

Perjantaina 14.12 klo 17.00–18.30 Gaudeamus Kirja ja Kahvissa (Vuorikatu 7, 00100 Helsinki).

 

Paneelissa keskustelevat Ari Korhonen, Susanna Lindberg ja Janne Porttikivi

 

”Tämä suuri paluu Hegeliin ei ole mitään muuta kuin epätoivoista Marxin vastustamista.” (Althusser)

 

Saksalaisen idealismin äärimmäiseksi pisteeksi sanotulla Hegelillä on 1900-luvun alusta lähtien ollut erikoinen asema Ranskassa. Aluksi Hegeliä luettiin tuskin lainkaan. Sitten Alexandre Kojèven tunnetut Hegel-luennot 1930-luvulla läpäisivät hetkessä koko ranskalaisten filosofisten, poliittisten ja yhteiskuntatieteellisten keskustelujen kentän.

 

Hyvin pian tästä Kojèven Hegelistä kuitenkin tuli sellainen hegeliläisyyden muoto, jota oli välttämätöntä vastustaa niin poliittisesti kuin filosofisestikin. Viimeistään 1960-luvun lopusta lähtien koko ranskalaiseksi nykyajatteluksi kutsuttu perinne oli Hegeliä vastaan. Näihin päiviin asti ranskalaiset keskustelut on voinut mieltää yleistetyksi ”anti-hegeliläisyydeksi” (Gilles Deleuze) ja ”Hegelin pakenemiseksi” (Michel Foucault). Koska Hegelin, jos jonkun, suhteen on niin, että yritys vastustaa, kritisoida tai lukea uudelleen päätyy olemaan kaikkein eniten hegeliläistä, on puhuttu myös Hegelin hylkäämisestä, absoluuttisesta valinnasta tyyliin joko Hegel tai Spinoza, kuten Pierre Macherey on muotoillut.

 

Samaan aikaan Hegeliin on Ranskassa kuitenkin palattu joko suoraan tai kiertoteitse. Esimerkiksi Louis Althusser ja Jean Hyppolite etsivät omilla tavoillaan jo 1940–50-luvuilla mahdollisuutta löytää toinen, ei-dialektinen, ei-humanistinen ja vallankumouk­sellinen Hegel. 

 

Myöhemmin sekä Alain Badiou että Slavoj Žižek ovat selvittäneet lähtökohdakseen erikoisella tavalla Jacques Lacanin tuotannon kautta välittyvän Hegelin. Erityisesti Žižek on korostanut Hegelin ajattelun merkitystä. Ehkä yllättäen Hegelistä on löydetty kumppani myös kontingenssin, muutoksen, plastisuuden ja materiaalisuuden ajatteluun.

 

Mitä tämä Hegelin kummittelu on? Miksi Hegelillä on tällainen asema juuri Ranskassa, maassa, jossa Hegelin itsensä mukaan ihmisillä on pipo liian tiukalla ajatella? Miksi Aleksandre Kojèven luennot ovat yhäkin tärkeää luettavaa?

 

Tervetuloa keskustelemaan! Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Lisätietoja www.tutkijaliitto.fi