Väitöstilaisuus (Jyväskylä)



Väitös la 12.1.2008 klo 12, Seminaarinmäki, Päärakennus C1, Jyväskylän yliopisto

MIELEN JA KIELEN PAIKKA MAAILMASSA
YTL Petteri Niemen filosofian väitöskirjan *Mieli, maailma ja
referenssi - John McDowellin mielenfilosofian ja semantiikan kriittinen
tarkastelu ja ontologinen täydennys* tarkastustilaisuus.
Vastaväittäjänä professori Ilkka Niiniluoto (Helsingin
yliopisto) ja kustoksena professori Sami Pihlström (Jyväskylän
yliopisto). 

Petteri Niemi tarkastelee väitöskirjassaan referenssiä eli sitä, miten
mieli ja kieli viittaavat maailmaan. Arkisessa kielenkäytössämme
viittaamme maailmaan sujuvasti, mutta realistisen referenssin teorian
rakentaminen on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi filosofialle.

Niemen lähtökohta on, että inhimillinen tietoisuus ja kieli todella
tavoittavat maailman ulkopuolellaan. Käsitteet, jotka jäsentävät
inhimillisiä mielentiloja ja kielellisiä ilmauksia eivät ole vain
sosiaalisia rakennelmia, joiden takainen maailma jäisi meille
tuntemattomaksi. Päinvastoin, käsitteet toimivat ikkunoina maailmaan ja
maailmasta on mahdollista saavuttaa objektiivista tietoa. 

Niemen keskeinen väite on, että inhimillinen mieli paikantuu aivoihin,
mutta se voi tavoittaa maailmallisia kohteita sisältöjensä kautta
silloin, kun havainnon tai ajatuksen käsitteellinen rakenne on
identtinen (osittain identtinen tai identtinen jollakin
abstraktiotasolla) kohteen rakenteen kanssa. Kohteen rakenne siirtyy
esimerkiksi sähkömagneettisen säteilyn, ääniaaltojen tai muun välittävän
mekanismin avulla havainnon rakenteeksi, josta se voi edelleen siirtyä
ajatusten ja julkisten kielellisten ilmaisujen käsitteelliseksi
rakenteeksi. Maailmallisen kohteen fysikaalinen vaikutus voi näin
muodostua myös rationaaliseksi vaikutukseksi, kunhan vastaanottajalla on
sopiva aistijärjestelmä ja tarvittavat käsitteelliset kapasiteetit
rakenteen vastaanottamiseksi. 

Niemi perustaa hahmottelemansa rationaalisen vaikuttamisen ajatuksen
varaan näkemyksensä kielen viittaussuhteiden kiinnittymisestä. Kieli
kiinnittyy vahvimmalla mahdollisella tavalla maailmaan nimenomaan
havaintojen kautta. Havainnot synnyttävät ja ylläpitävät niitä vastaavia
havaintokäsitteitä ja niiden viittaussuhteita. Näin syntyvät kytkennät
maailmaan ovat välittömästi sekä fysikaalisia kausaalisia suhteita
(kohde tuottaa kausaalisesti havainnon) että sisällöllisiä suhteita
(kohteen, havainnon, ajatuksen ja kielellisen ilmauksen rakenteiden
yhtäläisyys). 

Niemi nojaa tutkimuksessaan ensisijaisesti Pittsburghin yliopistossa
filosofian professorina työskentelevän John McDowellin ajatuksiin, mutta
kritisoi McDowellin metodologiaa ja täydentää McDowellin näkemyksiä
monella tavalla. Tärkein täydennys on William Wimsattin ja Carl Craverin
ajatuksiin pohjautuva filosofinen tasoteoria, jossa oletetaan luonnon
itsensä jakaantuneen organisaatiotasoiksi. Inhimilliselle
mentaalisuudelle ja kielenkäytölle olennainen rationaalisuus ja
normatiivisuus paikantuvat luonnon ylimmälle organisaatiotasolle.
Rationaalisuutta ja normatiivisuutta ei voida palauttaa suoraviivaisesti
maailman fysikaaliseen järjestykseen, muttei myöskään leikata siitä
irti. Rationaalis-normatiivisten ja fysikaalis-kausaalisten tekijöiden
saumaton vuorovaikutus on edellytys toimiville havainnon ja referenssin
teorioille. Niemen johtopäätös on, että luonnon organisaatiotasot ovat
periaatteessa alaspäin palautuvia, mutta ne omaavat silti suhteellisen
autonomian.

Niemen väitöskirja rakentaa siltaa mielenfilosofiasta kielifilosofiaan
ja näistä edelleen tietoisuuden empiiriseen tutkimukseen. Panoksena tässä
keskustelussa on realistisen lähestymistavan kohtalo: voimmeko saavuttaa
objektiivista tietoa maailmasta, vai onko jokaisella yhteisöllä tai jopa
yksilöllä oma totuutensa? Niemen käsityksen mukaan relativistisesta
näkemyksestä seuraa, että maailmankuvat pyörivät kitkattomasti
tyhjiössä ilman rationaalista kosketusta maailmaan. Menetämme tällöin
paitsi tiedon oikeuttamisen mahdollisuuden myös intentionaalisuuden
mahdollisuuden: tulee käsittämättömäksi, miten inhimillinen tietoisuus
voi olla suuntautunut maailmaan. Niemi osoittaa väitöskirjassaan, että
realismi on edelleen uskottavin vaihtoehto.

Lisätietoja: 
josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Niemi valmistui ylioppilaaksi Pyhäjoen lukiosta vuonna 1990,
yhteiskuntatieteen maisteriksi vuonna 1998 ja yhteiskuntatieteen
lisensiaatiksi vuonna 2006 Jyväskylän yliopistosta. Petteri Niemi on
viimeksi työskennellyt Suomen Akatemian rahoittamassa Limits of
Personhood -projektissa ja sitä ennen The Concept of Person
-projektissa. Suomen akatemian lisäksi väitöskirjatyötä ovat
taloudellisesti tukeneet Suomen Kulttuurirahasto sekä Jyväskylän
yliopisto. 

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology
and Social Research numerona 328, 283 s., Jyväskylä 2008,
ISSN:0075-4625, ISBN: 978-951-39-3030-1. Sitä saa Jyväskylän yliopiston
Mikko Lahtinen
19.01.2008
Mitä tästä "objektivismista" vielä seuraakaan, jos vain siitä tulisi normi vaikkapa pakolaispolitiikkaan tai ylipäätään tällaiset "ryhtifilosofit" nousisivat ruhtinaiksi?